B Riskienhallinta

IFRS-tilinpäätöksen riskienhallinnan liitetiedot

Riskienhallinan periaatteet, rooli ja vastuualueet

Finnveran toiminnan tavoitteet yritysten kasvun, kansainvälistymisen ja viennin rahoituksessa sekä strategiat näiden saavuttamiseksi muodostavat perustan riskienhallinnalle. Finnvera täydentää rahoitusmarkkinoita ja ottaa suurempia luottoriskejä kuin kaupallisesti toimivat rahoittajat. Luottoriski on Finnvera-konsernin merkittävin riskialue, ja muita tärkeitä ovat rahoitusriskit ja toimintaan liittyvät operatiiviset riskit.

Riskienhallinnan tehtävänä on tunnistaa ja auttaa yhtiön johtoa hallitsemaan riskejä, jotka voisivat uhata yhtiön tavoitteiden saavuttamista. Riskienhallinnalla on keskeinen merkitys Finnvera-konsernin riskinottokyvyn säilyttämisessä ja yhtiön pitkän aikavälin taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa. Yhtiön hallitus ja ylin johto vastaavat sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä sekä organisoinnista. Yhtiön hallitus hyväksyy päätöksentekovaltuudet, riskienhallinnan periaatteet ja riskinoton linjaukset.

Yhtiön liiketoiminnoista riippumattoman riskienvalvontatoiminnon vastuulla ovat riskienhallinnan menetelmien ja ohjeiden kehittäminen sekä konsernin riskiaseman seuranta. Riskienvalvontatoiminto vastaa myös riskiluokitusjärjestelmien kehittämisen ja ylläpidon koordinoinnista ja luokitusjärjestelmien toimivuuden seurannasta. Riskienvalvontatoiminto raportoi toimitusjohtajalle. Riskienhallintaan liittyvät käytännön toimenpiteet ovat osa päivittäistä johtamista, ja niitä toteuttavat koko Finnveran organisaatio ja konserniyhtiöt.

Hallittu riskinotto

Finnveran pk-rahoituksessa syntyviä tappioita katetaan osittain valtion tappiokorvauksella. Yhtiön pitää suhdannekierron aikana kattaa tulorahoituksella oma osuutensa syntyvistä kotimaisista luotto- ja takaustappioista. Vientitakuutoimintaan liittyviä ulkomaisia maa-, pankki- ja yritysriskejä turvaavat kertyneen oman pääoman puskurin lisäksi valtiontakuurahasto ja Suomen valtio. Toiminnan tuottojen pitää pitkällä aikavälillä kattaa toimintakulut ja takuutappiot. Finnveran tavoitteena on, toimintaperiaatteidensa mukaisesti, ottaa luottoriskiä hallitusti sekä suojautua muilta riskeiltä tai vähentää niitä. Tytäryhtiöihin tehdyistä sijoituksista osa on valtion emoyhtiön kautta sijoittamaa pääomaa ja osa emoyhtiön suoraan sijoittamaa pääomaa.

Pk-rahoituksen riskinottoa ohjataan luottopolitiikalla ja liiketoiminta-alueittaisilla riskinottotavoitteilla, joissa on otettu huomioon muun muassa erot asiakaskunnassa ja toimintaympäristössä. Finnveran riskinotto perustuu omistajan asettamiin vaikuttavuus- ja kannattavuustavoitteisiin. Rahoitustoiminnan riskinottoa ohjataan yhtiön hallituksen vahvistamilla luotto- takuu- ja maapolitiikoilla. Osa vientitakuutoiminnan luottoriskistä voidaan suojata muun muassa jälleenvakuutuksilla tai luottojohdannaisilla.

Pääomasijoitustoimintaa harjoittavat tytäryhtiöt kohdistavat riskinottonsa strategisten linjausten mukaisesti aloittaviin ja kasvuyrityksiin. Tytäryhtiöt ovat emoyhtiön valvonnassa ja konsernin riskienhallinnan ja sisäisen tarkastuksen piirissä.

Luotto-, takaus- ja takuuriskit sekä riskiluokitusjärjestelmät

Luottotappioriski syntyy siitä, että velallinen tai muu vastapuoli ei vastaa täysimääräisesti sitoumuksistaan. Pk-rahoituksessa luottotappion syynä on yleensä yritysasiakkaan maksukyvyttömyys. Vientitakuutoiminnassa takuutappion voi aiheuttaa maan, pankin tai yritysasiakkaan maksukyvyttömyys tai maksuhaluttomuus.

Pk-rahoituksen luottoriskien hallinta perustuu yrityskohtaiseen arviointiin. Finnverassa on käytössä kahdeksanportainen riskiluokitusjärjestelmä, joka perustuu pitkällä aikavälillä havainnoituihin riskiluokittaisiin maksukyvyttömyystapahtumiin. Käytössä olevassa asteikossa on seitsemän luokkaa toimiville yrityksille ja yksi maksukyvyttömille yrityksille. Rahoitusratkaisuissa luottoriskin arvioinnista, riskiluokituksesta ja rahoitusesityksistä vastaa asiakasvastuuhenkilö. Luottopäätösyksikkö osallistuu riskiluokituksen arviointiin päätöksenteon yhteydessä. Finnveran asiakasyritysten riskiluokitus päivitetään vähintään kahden vuoden välein. Vastaavalla tavalla arvioidaan ja päivitetään myös käytettävissä olevien vakuuksien arvot.

Vientitakuutoiminnassa Finnvera luokittelee maat kahdeksaan maaluokkaan vientitakuulaitoksissa käytössä olevien menetelmien mukaan. Maaluokan määräytymiseen vaikuttavat arvio maan kyvystä hoitaa ulkoiset velvoitteensa, odotukset maan talouden tulevasta kehityksestä sekä poliittinen vakaus ja lainsäädäntö. Vientitakuiden myöntäminen perustuu maapolitiikkaan. Maat, joihin Finnveran vientitakuita voidaan myöntää, kuuluvat johonkin neljästä (A–D) maapolitiikasta. Finnvera seuraa tiiviisti eri maiden taloudellisia ja poliittisia tilanteita ja sopeuttaa maapolitiikkaansa muutosten mukaisesti. Jokaisen maan luokitus tarkistetaan vähintään kerran vuodessa.

Pankkiriskien otto perustuu arvioon maan pankkijärjestelmästä sekä yksittäisten pankkien riskianalyysiin ja riskiluokitukseen. Laadullisten ja määrällisten tekijöiden perusteella kullekin pankille määritetään riskiluokka- ja pankkikohtaiset riskinoton linjaukset. Pankkien riskiluokitusta päivitetään tarvittaessa ja aina uusien hankkeiden yhteydessä.

Yritysriskinotto perustuu yrityksen johdon, liiketoiminnan ja talouden analyysiin, joka voi pienten, lyhytaikaisten takuiden osalta olla suppea. Yritysanalyysin tekemisestä vastaavat asiakasvastuuhenkilö ja liiketoiminnasta riippumaton analyysitoiminto. Analyysin tuloksena syntyy sisäinen, osittain kansainvälisten luokituslaitosten käyttämää riskiluokitusmenetelmää vastaava kahdeksanportainen riskiluokitus, jota päivitetään uusien hankkeiden yhteydessä tai vähintään kerran vuodessa.

Yritysten luottoriskimalli perustuu maksukyvyttömyyden todennäköisyyteen (PD, Probability of Default), tappio-osuuteen (LGD, Loss Given Default) ja vastuun määrään maksukyvyttömyyshetkellä. Finnveran rahoitustuotteet ovat pääosin lainoja sekä lainojen takauksia ja takuita. Tuotteiden luonteesta johtuen on perusteltua olettaa, että vastuu on kokonaan käytössä maksukyvyttömyyshetkellä. Tappio-osuutena pk-rahoituksen mallissa käytetään vastuun määrää vähennettynä vakuuksien vakuusarvolla ja vientitakuutoiminnan käyttämässä mallissa empiirisesti arvioituja tappio-osuuksia. Maksukyvyttömyyden todennäköisyys perustuu pk-rahoituksen mallissa omaan, yli 20 vuotta vanhaan historialliseen tietoon eri riskiluokkien maksukyvyttömyyden todennäköisyyksistä. Vientitakuutoiminnassa tappiotapahtumia on huomattavasti harvemmin, joten maksukyvyttömyyden todennäköisyydet on johdettu rating-laitosten arvoista. Riskienhallintatoiminto seuraa riskiluokitusmallien toimivuutta säännöllisesti, ja toimintaa parantavia muutoksia tehdään tarvittaessa.

Luottoriskimalleja hyödynnetään muun muassa:

• luottoriskien arvioinnissa ja hinnoittelussa luotonmyöntämisen yhteydessä
• luottopolitiikkojen määrittelyssä
• rahoituksen päätösvaltuuksien määrittämisessä
• luottosalkun laadullisten tavoitteiden asettamisessa ja seurannassa
• luottosalkun riskiraportoinnissa
• sisäisessä pääoman riittävyyden arvioinnissa ja odotetun tappion laskennassa.

Asiakasvastaava tai luottoriskianalyytikko tekee rahoitusesityksen yhteydessä luottoluokittelun luokitustyökalulla, jonka avulla arvioidaan riskinkohteen laadullisia ja taloudellisia tekijöitä. Malli tuottaa kohteelle riskipistemäärän (0–100), jonka perusteella luokka määräytyy. Mallin lisäksi pk-rahoitus käyttää pienempiä riskejä varten sekä kontrollina niin sanottua mekaanista riskiluokkaa, joka perustuu taloudellisiin tunnuslukuihin ja asiakkaan aiempaan maksukäyttäytymiseen Finnverassa. Rahoitusesityksen yhteydessä määritelty riskiluokitus vahvistetaan rahoituspäätösten yhteydessä. Riskienvalvontatoiminto ottaa tarvittaessa kantaa suurimpien vastuiden riskiluokitukseen.

Asiakasvastaava huolehtii riskiluokituksen päivittämisestä. Päivityspyyntö lähetetään järjestelmästä automaattisesti tiettyjen kriteerien mukaan tai kun luokituksen voimassaolo on päättynyt.

Rahoituspäätökset tehdään hallituksessa ja sen delegoimien päätösvaltuuksien mukaan siten, että vastuun ja riskin määrä vaikuttavat päätöksentekotasoon. Yhtiössä on rahoitusjohtoryhmä, jossa käsitellään sen omaan päätösvaltaan kuuluvat rahoituspäätökset ja hallituksen päätettäväksi menevät esitykset sekä erikseen linjausta vaativat asiat. Rahoitusjohtoryhmän puheenjohtajana on toimitusjohtaja ja varapuheenjohtajana Luottopäätös-yksikön johtaja. Riskienvalvontatoiminto osallistuu rahoitusjohtoryhmän työskentelyyn.

Luottoriskien seuranta

Asiakasseurantaa hoidetaan vuosittaisella asiakasyrityksen tilinpäätösanalyysilla, säännöllisellä yhteydenpidolla asiakkaaseen sekä asiakkaan maksukäyttäytymisen ja toiminnan seurannalla. Seurannassa hyödynnetään Finnveran omista valvontajärjestelmistä sekä takausten ja vientitakuiden edunsaajilta saatuja tietoja ja julkisia maksuhäiriötietoja. Kohonneet asiakasriskit otetaan erityisseurantaan, ja suurimmista tehdään neljännesvuosittain erityisseurantaraportti. Samassa yhteydessä arvioidaan luottotappion todennäköisyys ja mahdollinen arvonalennustarve.

Riskien keskittymistä vastapuoliin, sektoreihin ja maihin seurataan säännöllisesti. Yhtiön toiminnan tarkoituksen takia tarkkoja limiittejä näille riskeille on haasteellista asettaa. Pk-rahoituksessa on luottopolitiikalla määritelty yksittäisen vastapuolen maksimivastuu, jota suuremmat päätökset tulee erikseen perustella yhtiön hallitukselle ja tarvittaessa valtio-omistajalle. Viennin rahoituksessa yksittäisiin vastapuoliin ja keskittymiin liittyviä riskejä suojataan muun muassa jälleenvakuutuksilla.

Vastapuoliriskiä syntyy myös varainhallinnan ja likviditeetin sijoittamisen yhteydessä. Finnveran tavoitteena on pitää varainhallinnan vastapuoliriskit alhaisina, asettamalla vastapuolikohtaisia limiittejä, johdannaissopimuksiin liittyvillä nettoutus- ja vakuusjärjestelyillä sekä toimimalla hyvän luottokelpoisuuden omaavien vastapuolten kanssa

Toteutunutta riskinottoa seurataan kuukausittain monipuolisella mittaristolla. Finnverassa riskienhallinnan keskeiset mittarit ovat voimassaolevien vastuiden jakauma ja muutos riskiluokittain, maksuviiveet ja järjestämättömät saamiset. Pk-yritysrahoituksessa ns. LGD-arvio perustuu pitkälti vakuuksien arvoon ja vientitakuutoiminnassa erilliseen arvioon palautusasteesta. Vastuukannan, myönnetyn rahoituksen ja vientitakuiden riskinoton määrää kuvaavat luottotappion tilastollinen odotusarvo ja kokonaistappio sekä toteutuneet luottotappiot raportoidaan neljännesvuosittain.

Korko- ja valuuttakurssiriski

Finnverassa korkoriskiä syntyy otto- ja antolainauksen koronmääräytymisen eriaikaisuudesta ja omaan pääomaan liittyvästä rakenteellisesta korkoriskistä. Pienille ja keskisuurille yrityksille kohdistuvan kotimaisen antolainauksen korko perustuu pääosin 6 kuukauden euriboriin ja viennin rahoituksen korko joko 6 kuukauden euriboriin tai 6 kuukauden USD-liboriin. Koronmääräytymispäivät jakaantuvat melko tasaisesti vuoden eri pankkipäiville. Ottolainausta otetaan suuremmissa yksittäisissä erissä, ja usein kiinteäkorkoisena.  Ne ottolainauksen erät, joissa perusteena on joku muu kuin 6 kuukauden euribor (tai USD-libor), muutetaan koronvaihtosopimuksin lainaa otettaessa 6 kuukauden euriboriksi (tai USD-liboriksi). Ottolainauksen ja antolainauksen koronmääräytymispäivien eriaikaisuudesta johtuvaa korkoriskiä hallitaan siten, että ottolainauksen koronmääräytymispäivät pyritään sovittamaan tasaisesti eri kuukausille.

Rakenteellista korkoriskiä syntyy siitä, että korottomiksi luokiteltavia omia varoja käytetään antolainaustoiminnassa ja viennin rahoituksessa yhtenä rahan lähteenä. Finnvera seuraa tästä syntyvän korkoriskin suuruutta ja tarvittaessa suojaa riskiä. Yhtiön hallitus on linjannut, että oman pääoman tuottotavoite perustuu 6 kuukauden euribor-korkoon, joka ohjaa rakenteellisen korkoriskin suuruutta.

Finnveran pk-rahoituksen koko antolainauskanta on euromääräistä, mutta viennin rahoituksessa käytetään sekä euroa että dollareita. Finnvera hankkii varoja useilta markkinoilta ja useissa valuutoissa. Valuuttariskin hallitsemiseksi hankitut varat muutetaan valuutanvaihtosopimuksin joko euroiksi tai dollareiksi. Kassavarat sijoitetaan myös kyseessä olevissa valuutoissa. Jäljelle jäävä valuuttariski suojataan tarvittaessa valuuttajohdannaisilla.

Finnveran tavoitteena on pitää sekä korko- että valuuttakurssiriski alhaisena. Riskejä seurataan aktiivisesti ja niistä raportoidaan säännöllisesti yhtiön johdolle sekä hallitukselle.

Maksuvalmiusriski

Finnvera hankkii pitkäaikaista rahoitusta pääasiassa EMTN-ohjelman puitteissa. Ohjelmalla on valtion takaus ja sama luottokelpoisuusluokitus kuin Suomen valtiolla. Yhtiöllä on lisäksi käytettävissä kotimainen yritystodistusohjelma. Näiden avulla rahoituksen hankinta hajautuu useille markkinoille ja sijoittajille.

Yhtiön hallitus hyväksyy maksuvalmiuden hallinnan periaatteet. Niiden mukaisesti likviditeettipuskurin tulee kattaa kulloinkin seuraavalle 6 kuukaudelle ajoittuvat maksut. Periaatteissa määritetään lisäksi miten suuria rahoitusvajeita yhtiö voi hyväksyä pidemmällä aikavälillä. Likvidit varat sijoitetaan kohteisiin, joilla on hyvä luottokelpoisuus. Yhtiön varainhallintatoiminto huolehtii ottolainaukseen ja likviditeetin hallintaan liittyvistä käytännön tehtävistä. Yhtiölle kerääntyneet omat varat ovat merkittävä osa antolainoihin käytettävää varainhankintaa.

Vientitakuutoiminnasta mahdollisesti aiheutuvat suuret korvaushakemukset voivat johtaa äkilliseen, normaalia suurempaan likviditeettitarpeeseen. Tältä osin likviditeettiriskiin on varauduttu muun muassa sopimusjärjestelyin valtiontakuurahaston ja Suomen valtion kanssa.

Markkinariski

Finnvera ei käy kauppaa markkinahintojen vaikutuksen alaisilla instrumenteilla. Rahoitustaseeseen syntyy kuitenkin markkinariskiä pienessä määrin likvidien varojen sijoitusten yhteydessä sekä suojattaessa valuutta- ja korkoriskiä. Likvidit varat pyritään sijoittamaan sellaisiin instrumentteihin, joissa sijoitukset voidaan pitää eräpäivään saakka. Sijoitukset on luokiteltu myyväksi oleviksi, jolloin markkinahintojen muutokset eivät aiheuta tulosvaikutusta Finnveralle.  Riskien suojaus pyritään myös tekemään siten, että markkinamuutosten nettovaikutus yhtiön tulokseen olisi vähäinen.

Operatiiviset riskit

Operatiivinen riski on riski tappiosta, joka aiheutuu riittämättömistä tai toimimattomista sisäisistä prosesseista, järjestelmistä, ihmisistä tai ulkoisista tapahtumista. Operatiiviseen riskiin sisältyvät myös oikeudellinen ja maineriski.

Operatiivisten riskien hallintaa on kehitetty järjestelmällisesti vuodesta 2006, ja operatiivisia riskejä on rekisteröity vuoden 2007 alusta alkaen. Operatiivisten riskien hallinnan kehittäminen on riskienhallinta-toiminnon vastuulla. Käytännön toimenpiteiden toteuttamisesta vastaavat prosessitiimit, yksiköt ja tietoturvaryhmä. Yhtiössä on päätoiminen tietoturvapäällikkö. Potentiaaliset riskit on kartoitettu ja niistä mahdollisesti aiheutuvien seurausten vakavuus on arvioitu kaikkien liiketoimintojen ja tukiyksiköiden osalta. Tämän lisäksi Finnverassa on laadittu riskiskenaarioita, joiden toteutumisella olisi vakavia seurauksia yhtiön toiminnalle. Riskiskenaarioiden ja muiden vakavien riskien toteutumista ehkäisevien toimenpiteiden toteuttamisesta vastaavat eri yksiköt tehtäviensä mukaisesti. Operatiivisten riskien hallinta liittyy kiinteästi yhtiön jatkuvaan laadun parantamiseen. Finnveralla on ISO 9001 –laatusertifikaatti ja valtion hallinnon ns. korotetun tason tietoturvaluokitus.  Operatiivisilta riskeiltä suojaudutaan muun muassa sisäisillä kontrolleilla, prosesseja, tietojärjestelmiä ja toiminnan laatua kehittämällä sekä riskejä vakuuttamalla.

Toteutuneet operatiiviset riskit rekisteröidään koko henkilökunnan käytössä olevan riskitapahtumaportaalin kautta operatiivisten riskien hallintajärjestelmään. Sovellukseen kuvataan tapahtumiin johtaneet syyt ja toimenpiteet, joilla pyritään ehkäisemään vastaavanlaisien tapahtumien toistuminen. Toteutuneista operatiivisista riskeistä raportoidaan säännöllisesti yhtiön johdolle ja hallitukselle.

Pääomasijoitustoiminta

Finnvera-konsernissa pääomasijoitustoimintaa harjoittavat Veraventure Oy ja Aloitusrahasto Vera Oy. Näihin yhtiöihin tehdyt sijoitukset ovat mukana Finnveran luottoriskin seurannassa.

Pääomasijoitustoimintaa harjoittavien tytäryhtiöiden oma riskienhallinta perustuu yritysanalyysiin, sijoitusten koon rajoittamiseen, riskinjakoon muiden sijoittajien kanssa sekä sijoitussalkun riittävään hajauttamiseen. Likviditeetin sijoittamisessa noudatetaan samoja periaatteita kuin emoyhtiössä.

Pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt noudattavat European Venture Capital Associationin (EVCA) suosituksia kohdeyritysten ja rahastosijoitusten arvostamisessa. Sijoitukset arvostetaan edellä mainittuja suosituksia noudattaen käypään arvoon.

Pääoman hallinta, vakavaraisuus ja ulkoinen riskipaino

Finnvera laskee vakavaraisuutensa pk-rahoitustoiminnalle Basel III -standardimenetelmän periaatteiden mukaisesti, vaikka virallista velvoitetta tämän menetelmän käyttämisestä ei ole. Liiketoiminnan luonteesta johtuen Finnveran on huolehdittava, että omien pääomien määrä on riittävä suhteessa otettaviin luottoriskeihin. Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut Finnveralle vakavaraisuustavoitteeksi 12–20 prosenttia. Finnverassa arvioidaan myös potentiaalisissa ääritilanteissa syntyviä luottotappioita ja niiden vaikutusta vakavaraisuuteen.

Taloudellinen pääoma lasketaan pankkien yleisesti käyttämien mallien mukaisella luottoriskimallilla, jossa huomioidaan riskinkohteiden maksuhäiriön todennäköisyys ja tappion osuus maksuhäiriön toteutuessa olevalle vastuun määrälle. Finnvera tavoittelee sisäisesti taloudellisen pääoman määrää, joka 99 prosentin varmuudella kattaa luotto- ja vastapuoliriskeistä syntyvät vuotuiset tappiot. Lisäksi pääomaa varataan operatiivisille riskeille. Finnvera on arvioinut 99 prosentin varmuuden taloudellisen pääoman tunnusluvulle riittäväksi, koska valtio viime kädessä vastaa Finnveran takauksista ja vientitakuista.

Oma pääoma ja kertyneet voittovarat on jaettu liiketoimintojen mukaisiin kotimaan toiminnan sekä vientitakuu- ja erityistakaustoiminnan rahastoihin. Valtio tukee suoraan Finnveran kotimaista rahoitustoimintaa maksamalla luotto- ja takaustappiokorvausta syntyvistä luottotappioista. Tällä hetkellä luotto- ja takaustappiokorvaus vaihtelee hankekohtaisesti 35:sta 80 prosenttiin, ja on keskimäärin noin 55 prosenttia voimassa- olevasta vastuukannasta. Vientitakuutoiminnassa Suomen valtio vastaa muun muassa valtiontakuurahaston kautta niistä tilikauden aikana mahdollisesti syntyvistä tappioista, jotka ylittävät yhtiön vientitakuutoiminnan rahastossa olevat varat.

Lainsäädännöllä on varmistettu, että Finnveran takausten ja takuiden riskipaino pankkien vakavaraisuuslaskelmissa on sama kuin Suomen valtion.